Trio Niskalaukaus oli 2000-luvun alussa muutaman vuoden ajan minulle yksi kovimmista ja tärkeimmistä bändeistä, ja sopi jotenkin senaikaiseen mielenlaatuun kovin hyvin. Tavattoman masentavia, ahdistavia, mutta myös hienoja ja vaikuttavia biisejä. Ensimmäinen kosketukseni bändiin oli lukemieni arvostelujen perusteella ostettu Itku pitkästä ilosta -pitkäsoitto, joka oli ensimmäisillä kuuntelukerroilla niin voimallinen kokemus että itselle tuli melkein fyysisesti paha olo.
Tämän paidan minulle hommasi lahjaksi hyvä ystävä jolla oli Spinefarmin suuntaan läheisiä yhteyksiä, vaikka kait tätä ihan keikoillakin myytiin. Olin joka tapauksessa paidasta kovin otettu. Yhden tähden Jaloviina -tyyppinen bändilogo paidan etupuolella lämmitti mieltä, olin nimittäin suhteellisen hiljattain löytänyt tuon hienon juoman josta on sittemmin ollut paljon hyötyä ja haittaa elämän erinäisissä tilanteissa.
Kerrottakoon tähän väliin että toissa kesänä järjestin nelikymppiset ja ilokseni sain huomata että Jaloviina-arvostus oli huomioitu myös ystäväpiirissä, lahjaksi tuli Jallua useampi pullo. Niitä sitten myös tuhottiin juhlapäivän aikana, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta ei kuitenkaan kaikkea - tiskipöydälle jäi lenumaan puolillaan oleva pullo, ilman korkkia tietysti. Seuraavana päivänä päästiinkin sitten todistamaan hämmentävää spektaakkelia kun banaanikärpäset olivat päättäneet sankoin joukoin kirjaimellisesti hukuttaa itsensä viinaan. Toivottavasti niillä oli edes kivaa.
En ole aikoihin käyttänyt tätä paitaa muuten kuin aluspaitana. Tämän tajusin eilen illalla kun kuusivuotias tytär pyysi kääntymään että saa lukea mitä isin selässä lukee - ja luettuaan purskahti ilahtuneeseen nauruun. Mitäpä siihen lisäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti