003: Skid Row - Scream Finland

Tässä on muuten yksi mun rakkaimmista T-paidoistani.

Skid Row oli 90-luvun alussa ihan helvetin kova livebändi. Moni luokitteli bändin samaan sarjaan kuin Bon Jovin ynnä muut teinityttöjen päiväunet, mutta Skid Row:n musiikissa ja varsinkin livekohkaamisessa oli aina selkeästi enemmän asennetta, räkää, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Jätkien vaikutteista löytyi mm. Kissiä ja Ramonesia, mistä tietty tuli myös mun silmissä (ja korvissa) isosti plussaa.

Vuonna 1991 Skid Row kävi Helsingin Jäähallissa kolme kertaa. Elokuussa bändi soitti kahtena peräkkäisenä päivänä Guns N' Rosesin lämppärinä. Niiltä keikoilta löytyy myös paidat molemmilta bändeiltä, joten ei niistä tässä vaiheessa sen enempää - muuta kuin että Skid Row:n lyhyehköistä seteistä jäi nälkä. Nälkäisenä ei tarvinnut onneksi olla kovin kauaa.

Skid Row palasi Jäähalliin jo saman vuoden joulukuussa, tällä kertaa pääesiintyjänä No Fuckin' Frills -kiertueellaan. Nimi tuli siitä että lava oli hyvin pelkistetty, muistaakseni vain rampit molemmin puolin rumpulavaa, eikä sen ihmeempiä sirkustemppuja. Keikka oli kaikkea sitä mitä elokuun maistiaiset lupasivat. Pällimmäinen muistikuva: keikan loppupuolella lavalla olevat rampit nousevat ylös, paljastaen niiden alapuolella olevat valonheitinrivistöt. Bändillä kauhea meininki päällä. Sebastian roikkuu pää alaspäin toisessa rampeista usean metrin korkeudella, ja laulu ei taukoa hetkeksikään. Muistan vain miettineeni täysin fiiliksissä että perkele, näin tää homma tehdään!

Valitettavasti tämä jäi bändin viimeiseksi esiintymiseksi Suomessa: Skid Row teki vielä kolmannen pitkäsoiton, sen jälkeen laulaja Sebastian Bach ja rumpali Rob Affuso poistuivat bändistä. Ei Sebastiania, ei Skid Row:ta.

Paidan kuvassa näkyy lähikuva basisti Rachel Bolanin pärstästä (toi Rachelin nenärengas-ketju-systeemi oli muuten cooliuden huipentuma way back when), ja se on muokattu Oh Say Can You Scream -myyntivideon kannesta. Mun mielestä oli aika tyylikästä että Suomen keikkaa varten oli painatettu erikseen oma paita, ja pakkohan se oli sitten juuri tällainen ostaa itsellekin. Painatus on tosi paksu ja muistan että se myös haisi aika voimakkaasti piiitkän aikaa. Onpa tuo painatus sitten hyvässä kunnossa säilynytkin, siitä huolimatta että en ole paitaa varsinaisesti säästellyt.

Tämä lienee suhteellisen harvinainen paita. Keikalla oli muistaakseni ihan hyvin porukkaa, ja kyllä kai näitä nyt tuolta muutkin osti, mutta en todellakaan muista missä olisin samanlaista nähnyt kellään. Olen aina ollut siinä uskossa että samalla idealla tehtyjä maakohtaisia paitoja on myyty kaikissa kiertueen maissa, jos kerran Suomeakin varten oli vaivauduttu oma tekemään. Ennen tämän jutun kirjoittamista käytin melkoisen tovin selaten ja etsiskellen mitä netistä löytyy, mutta aika laihoiksi jäivät tulokset: en löytänyt mitään muuta kuin pienen kuvan Scream Germany -paidasta joka on jossakin vaiheessa ollut myynnissä eBayssa, ja ilmeisesti alunperin jenkkirundilla myydyn Scream Rebel -paidan jota joku myy suhteellisen pöyristyttävään $180 hintaan. Noissa löytämissäni paidoissa näyttäisi muuten olevan sama ilmiö kuin suomiversiossakin: painatus menee yläreunasta jonkin verran paidan kaularesorin päälle.

Kesällä 2008 Sebastian Bach kävi vetäisemässä Tampereella Sauna Open Airissa soolokeikan (ja kovassa iskussa oli muuten edelleen), ja ajattelin että siellä jos missä törmäisi samanlaisiin paitoihin - vaan toisin kävi, yhtäkään en bongannut. Sen sijaan useampikin ihminen kävi tenttaamassa että mistä ihmeestä olin paitani löytänyt.

Ei, tämä ei ole myynnissä.

002: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Jaloviina-logo

Trio Niskalaukaus oli 2000-luvun alussa muutaman vuoden ajan minulle yksi kovimmista ja tärkeimmistä bändeistä, ja sopi jotenkin senaikaiseen mielenlaatuun kovin hyvin. Tavattoman masentavia, ahdistavia, mutta myös hienoja ja vaikuttavia biisejä. Ensimmäinen kosketukseni bändiin oli lukemieni arvostelujen perusteella ostettu Itku pitkästä ilosta -pitkäsoitto, joka oli ensimmäisillä kuuntelukerroilla niin voimallinen kokemus että itselle tuli melkein fyysisesti paha olo.

Tämän paidan minulle hommasi lahjaksi hyvä ystävä jolla oli Spinefarmin suuntaan läheisiä yhteyksiä, vaikka kait tätä ihan keikoillakin myytiin. Olin joka tapauksessa paidasta kovin otettu. Yhden tähden Jaloviina -tyyppinen bändilogo paidan etupuolella lämmitti mieltä, olin nimittäin suhteellisen hiljattain löytänyt tuon hienon juoman josta on sittemmin ollut paljon hyötyä ja haittaa elämän erinäisissä tilanteissa.

Kerrottakoon tähän väliin että toissa kesänä järjestin nelikymppiset ja ilokseni sain huomata että Jaloviina-arvostus oli huomioitu myös ystäväpiirissä, lahjaksi tuli Jallua useampi pullo. Niitä sitten myös tuhottiin juhlapäivän aikana, mutta kovasta yrittämisestä huolimatta ei kuitenkaan kaikkea - tiskipöydälle jäi lenumaan puolillaan oleva pullo, ilman korkkia tietysti. Seuraavana päivänä päästiinkin sitten todistamaan hämmentävää spektaakkelia kun banaanikärpäset olivat päättäneet sankoin joukoin kirjaimellisesti hukuttaa itsensä viinaan. Toivottavasti niillä oli edes kivaa.

Tää selkäteksti on katkelma Niskalaukauksen "Nyt on mies!" biisin lyriikoista. Biisissä käsitellään suomalaisen miehen itsepäistä ei tartte auttaa -asennetta, jopa jonkinmoinen huumorin pilke silmäkulmassa. Aikoinaan tämä oli mielestäni yksinomaan hieno ja tyylikäs. Tuolloin elettiin toki vielä aikaa ennen kammottavaa yli Suomen pyyhkinyttä äijä/liekkipaita/hynynen/äijä/nikula/duudsonit/isäntä/äijä -ilmiötä. Niskalaukausta voidaan kyllä varmaankin syyttää koko ilmiön alulle saattamisesta, tahtoen tai tahtomattaan.

En ole aikoihin käyttänyt tätä paitaa muuten kuin aluspaitana. Tämän tajusin eilen illalla kun kuusivuotias tytär pyysi kääntymään että saa lukea mitä isin selässä lukee - ja luettuaan purskahti ilahtuneeseen nauruun. Mitäpä siihen lisäämään.

001: Metallica - ...And Justice for All

Tämä paita on ostettu Metallican keikalta Helsingin Jäähallissa 15. lokakuuta 1988. Jos nyt muisti ei täysin valehtele niin taitaa olla järjestyksessä mun toinen keikalta ostettu paita, ensimmäinen oli pari viikkoa aiemmin Iron Maidenin keikalta samaisessa hallissa. Puhutaan siitä sitten lisää kun kyseinen paita tarttuu vaatekaapista käteen.

Näitä ennen olin isoista ulkomaalaisbändeistä ehtinyt nähdä Iron Maidenin Jäähallissa jo kertaalleen, Somewhere on Tour -kiertueella 1986, Dion ja Helloweenin Hämeenlinnan Giants of Rockissa kesällä 1987 (Dio-huivi pitäis olla jossain nurkissa pyörimässä kun jaksais etsiä), ja Kissin Jäähallissa syyskuussa 1988. Kiss, Maiden, Metallica... syys-lokakuu 1988 tais olla 17-vuotiaalle aika kova setti!

Paidan värit on ilmeisesti tarkoituksella mahdollisimman kauheat (ja huomiotaherättävät), ...And Justice for All -levyn kannessahan on oikeastaan vain eri harmaan sävyjä. Ideana painatuksessa taisi olla myös että toimii sekä valkoisessa että mustassa paidassa? Jollain tavalla kuitenkin tykkään tästä värioksennuksesta. Sen verran kovassa käytössä tää paita on 25 vuotta (!) ollut (ja on edelleen) että ihmettelen miten on vielä yhtenä kappaleena.

Selkäprintin sini-keltainen värimaailma ja iso EUROPE 88 -teksti kirvoittivat kavereilta aikoinaan "hauskoja" letkautuksia, vallankin kun Ruotsin puudelirockmiehet olivat Final Countdown -hittinsä myötä kovasti tunnettuja.

Setlist.fm kertoo että tällä keikalla oli Queensrÿche lämppärinä - siitä mulla ei ole mitään muistijälkeä, johtunee siitäkin että bändi oli itselleni täysin tuntematon tuohon aikaan. Pari vuotta myöhemmin ilmestyi Queensrÿchen Empire joka sitten aukeni mulle hyvinkin isosti ja on lempilevyjäni edelleen.

Metallican keikasta muistan parhaiten sen että keikan aikana lavalle kasattiin paidan kuvassakin näkyvä oikeuden jumalattaren patsas, joka sitten loppupuolella hajotettiin. Muutakin kamaa meni hajalle eri puolilla lavaa, taustalakana putosi, yksi lavan yläpuolella olleista pitkistä valoelementeistä irtosi toisesta päästään ja jäi roikkumaan heiluen vaarallisen näköisesti puolelta toiselle. Tämä oli tietty aika vaikuttava efekti kun siitä ei etukäteen tiennyt mitään.

Musiikillisesti tuohon aikaan Metallica oli rankinta heviä mitä kuuntelin, pitäisi varmaan joskus kokeilla miten ...And Justice for All potkii nykypäivänä.

Alkuselvennys

On T-paitoja, kohtalaisen paljon. Noin 25 vuoden ajan niitä on osteltu (enimmäkseen muistoiksi bändien keikoilta, mutta muutenkin milloin mistäkin aiheesta ja syystä), saatu, kerätty ja varastoitu. Koska jokaiseen paitaan liittyy mukamas muistoja ja jokainen on tärkeä, niistä ei tietenkään ikinä hankkiuduta eroon vaikka olisivat olleet käyttämättä jo vuosikausia. Paitoja on siis kertynyt vaatekaappiin niin paljon ettei edes kehtaa sanoa, ja vaikka kehtaisikin niin ei viitsi laskea.

Viime aikoina on myös syystä tai toisesta alkanut tehdä mieli kirjoittaa, muutakin kuin facebook-statuspäivityksiä. Tästä syystä tämä blogi. Aikomus olisi yksi kerrallaan ottaa paidasta kuva (tai kuvat, tokihan selkäpainatukset ovat tärkeitä myös), ja kirjoittaa siitä jotain. Jos tulee mieleen jotain muuta, niin kirjoitetaan jotain muuta. En pyri kronologiseen tai minkään muunkaan laiseen järjestykseen, pidetään nyt joku tolkku tässä hommassa.

Kun paidat tulevat tällä tavoin arkistoiduiksi, ehkä osasta niistä ei-vuosiin-käytetyistä voi jopa sen jälkeen hankkiutua eroon. En tosin lupaa mitään. En myöskään aseta itselleni mitään tavoitteita päivitystaajuuden suhteen. Jonkinmoisena sääntönä pidän sitä että kulloinkin blogissa käsiteltävä paita on otettava myös käyttöön. Käytön jälkeen se pestään, ja sitten laitetaan kiertoon eli ei.

Katotaan kuinka käy!